Soiden hiilivarasto on suuri

Metsiäkin suurempi hiilivarasto Suomessa on soiden turpeessa. Siksi metsätalouden toimista myös ojitukset vaikuttavat ilmastonmuutokseen.

Luonnontilainen suo vaikuttaa kasvihuonekaasujen määrään kahdella tavalla: yhtäältä turve ja kasvisto sitovat hiiltä, toisaalta suosta karkaa metaania, joka on hiilidioksidia huomattavasti pahempi kasvihuonekaasu. Suomen luonnontilaisten soiden arvioidaan kuitenkin sitovan hiiltä noin miljoona tonnia vuodessa.

Ojituksen jälkeen suon pintaturve tiivistyy ja orgaanisen aineen hajoaminen turvekerroksessa nopeutuu, jolloin suon pinta yleensä laskee. Tämä tarkoittaa paitsi turpeen sisältämän hiilen, myös metaanin vapautumista ilmakehään. Kasvihuonepäästöt ovat sitä suuremmat, mitä märempi suo alun perin oli, mutta jonkun ajan kuluttua suon metaanipäästöt kuitenkin vähenevät ratkaisevasti. Ojitetuilla soilla kasvillisuus lisääntyy, mikä sitoo osan vapautuneesta hiilestä. Esimerkiksi ojitettujen soiden puuvaranto on kaksinkertaistunut ojitusten alkamisesta noin 20 miljoonaan kuutioon.

Kaikkiaan Suomen soista on ojitettu hiukan yli puolet, eli 4,8 miljoonaa hehtaaria. Ojitettujen soiden hiilinielu on tällä hetkellä 1,9-4,5 miljoonaa tonnia vuodessa.

Uusista ojituksista on Suomessa metsäsertifioinnin myötä suurelta osin luovuttu. Monilla vanhoilla ojitusalueilla palataan kohti luonnontilaa, mikä tarkoittaa yhä suurempien hiilimäärien sitoutumista soihin. Soita myös ennallistetaan, eli palautetaan luonnontilaan muun muassa tukkimalla ojia, jos ojituksella ei ole havaittu metsätaloudellista hyötyä. Palautuminen voi kuitenkin viedä vuosikymmeniä. Vuoden 2002 loppuun mennessä soita oli ennallistettu 7200 hehtaaria, eniten Länsi-Suomessa. Tarpeellisinta ennallistaminen on Etelä-Suomessa, missä kolme neljäsosaa soista on ojitettu. Erityisesti ravinteikkaiden soiden lajisto on ojituksen takia taantunut.

 | Alkuun | Takaisin |