Metsätalous muuttaa ravinnekiertoja

Metsätalouden toimenpiteet, kuten hakkuut, ojitukset, kuljetukset, maanpinnan käsittely, tienrakennus ja taimikonhoito vaikuttavat metsäluonnon ravinnekiertoon. Puuston poistuminen esimerkiksi vähentää haihduntaa, mikä näkyy valumien lisääntymisenä jopa 30 vuotta. Ojitus taas lisää valumia 15-20 vuodeksi. Lannoitus taas lisää puuston biomassaa nopeasti, mikä lisää haihduntaa ja vähentää valumia.

Vesistökuormitus on luonteeltaan hajakuormitusta, minkä johdosta sitä ei juurikaan voi vähentää kuin vaikuttamalla sen syntyyn. Sitä on myös vaikea mitata, ja siksi arviot siitä ovat vain suuntaa-antavia. Kuormitus koostuu kiintoaineesta, liuenneesta orgaanisesta aineksesta eli humuksesta ja liuenneista ravinteista. Metsätalouden ominaiskuormitus vesistöihin on Suomessa noin kymmenesosa maatalouden kuormituksesta, mutta koska sen pinta-ala on maatalouteen verrattuna kymmenkertainen, saattaa kokonaiskuormitus olla samaa luokkaa. Toisaalta luonnonhuuhtoutuman osuutta on erittäin vaikea arvioida, koska sitä on tutkittu vasta sen jälkeen kun metsätaloutta on alettu harrastaa käytännöllisesti katsoen kaikissa maan metsissä.

Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus kohdistuu pääasiassa pintavesistöihin sekä jossakin määrin maaperään ja pohjavesiin. Pintavesistöistä eniten kärsivät latvavesien pohja- ja pieneliöstöt sekä kalakannat. Suuri syy on valon lisääntyminen vesistössä. Vaikutus kestää yli kymmenen vuotta metsänkäsittelyn jälkeen.

Ravinnehuuhtoutumat vesistöihin aiheuttavat rehevöitymistä, mistä seuraa leväkukintoja ja happikatoa. Ne haittaavat paitsi koko vesiekosysteemin elämää, myös vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Kalalajeista herkimpiä rehevöitymiselle ovat taimen ja harjus. Myös ravut kärsivät rehevöitymisestä. Ahven, hauki ja särkikalat taas selviävät paremmin, mikä jopa kiihdyttää rehevöitymistä: niillä on tapana pöyhiä pohjaa, jolloin mutaan laskeutuneet ravinteet sekoittuvat veteen ja saattavat esimerkiksi lisätä leväkasvustoja. Toisaalta metsätaloustoimenpiteet eivät aiheuta kalojen elohopeapitoisuuksien nousua, vaikka niin usein kuvitellaan.

Metsät vaikuttavat ravinnekiertoihin myös välillisesti. Ne esimerkiksi tasaavat tulvahuippuja hidastamalla pintavesien valumaa vesistöihin. Soiden ojitus vähentää tätä vaikutusta, mitä on pidetty yhtenä syynä suuriin kevättulviin. Myös puuston poistaminen ja maanmuokkaus nopeuttavat veden valumaa ja lisäävät ravinteiden huuhtoutumista, mikä yhtäältä köyhdyttää metsäluontoa ja toisaalta nostaa vesistöjen ravinnekuormaa.

18. Metsätalouden typpi- ja fosforipäästöt

 | Alkuun | Takaisin |