Lannoitusten huippu oli lyhyt

Suomessa metsänhakkuissa on käytössä niin sanottu tavaralajimenetelmä. Sen ansiosta metsään jää isompi osa puun sisältämistä ravinteista kuin kokopuumenetelmässä. Puun ravinteikkain osa on vihreät neulaset. Neulasiin ja oksiin on sitoutunut yli 50 prosenttia puun ravinteista ja päätehakkuusta jäljelle jäävä eliöstö myös kykenee hyödyntämään nämä ravinteet. Energiapuun hakkuussa poistuvien ravinteiden määrä on kuitenkin muihin hakkuisiin verrattuna noin kaksinkertainen. Metsästä poistuu tällöin eniten typpeä ja fosforia. Ongelmallisimpia ravinnemenetykset ovat turvemailla, missä huomattavan suuri osa ravinteista on sitoutunut puihin.

Yksi ratkaisu ravinnemenetyksiin on lannoitus. Paitsi puuston kasvun lisäämiseksi, metsiä lannoitetaan myös metsien terveyden ylläpitämiseksi. Kasvulannoitus järeyttää puun nopeammin ja kiertoaika saadaan näin lyhyemmäksi. Lannoitus myös tekee latvuksen tuuheammaksi, mikä lisää varjostusta ja vähentää puun alaoksia, eli nostaa puun arvoa. Kaikista metsänparannustöistä lannoitus on taloudellisesti selvästi kannattavin.

Metsänlannoitusta harjoitettiin intensiivisesti muutaman vuoden ajan 1970-luvulla. Nyttemmin määrät ovat ympäristösyistä vähentyneet dramaattisesti. Esimerkiksi metsäsertifioinnin kriteerien mukaan metsälannoitteita ei saa käyttää vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeillä, veden hankinta-alueilla eikä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaissa elinympäristöissä. Helppoliukoisia lannoitteita saa levittää vain sulan maan aikana.

9. Eräiden metsänhoito- ja parannustöiden työmääriä

 | Alkuun | Takaisin |