Jaksollinen metsänkasvatus

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa metsää hoidetaan uudistamiseen katkeavin, kiertoajaksi kutsutuin jaksoin. Sen tarkoitus on jäljitellä metsän luonnollista kehitystä, missä metsän eri kehitysvaiheet ja elinympäristöt seuraavat toisiaan. Etelä-Suomessa kiertoajan pituus on 70-80 vuotta, pohjoisessa enemmän. Kiertoajan päättyessä metsää sanotaan hakkuu- tai uudistuskypsäksi.

Uudistaminen alkaa päätehakkuulla - toiselta nimeltään uudistushakkuulla. Päätehakkuu voi olla avohakkuu, siemenpuuhakkuu tai suojuspuuhakkuu. Avohakkuussa kaadetaan lähes kaikki metsän puut. Siemenpuuhakkuussa hehtaarille jätetään 50-150 siemenpuuta, joiden siemenistä uuden metsän on tarkoitus syntyä päätehakkuun jälkeen. Suojuspuuhakkuussa puita jätetään, jotta uuden puusukupolven taimet saavat suojaa.

Päätehakkuun jälkeen perustetaan uusi metsä joko viljelemällä – millä tarkoitetaan kylvöä tai istutusta – tai luontaisella uudistamisella, jos päätehakkuun menetelmänä on ollut siemenpuuhakkuu. Taimettumisen jälkeen siemen- tai suojuspuut poistetaan ylispuuhakkuussa. Uuden metsän perustamisen tarkoitus on lyhentää metsän kiertoaikaa, mikä lisää metsien tuottoa.

Suomen metsistä vain neljännes on syntynyt metsänviljelyn seurauksena. Muut metsät on uudistettu luontaisesti. On myös arvioitu, että nykyisin Suomessa kasvavista puista 80 prosenttia on luontaisesti syntyneitä. Myös viljellyssä metsässä keskimäärin lähes kolmannes taimista on luontaisia.

Kiertoajan kuluessa metsässä hoidetaan taimikoita ja tehdään harvennushakkuita. Harvennushakkuissa metsästä yleensä poistetaan heikommat puuyksilöt, jotta paremmin menestyneet saisivat enemmän tilaa. Harvennushakkuu tehdään 2-3 kertaa kiertoajan kuluessa ja ne lisäävät metsien taloudellista tuottoa jopa 50 prosenttia. Ne ovat usein myös välttämätön keino talousmetsien luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.

	3. Puuvarannon kehitys, puulajisuhteet
	8. Hakkuutavat, uudistamismenetelmät

 | Alkuun | Takaisin |