Metsälait uudistettiin 1990-luvulla

Talousmetsien käsittelyä ohjataan maassa monin tavoin. Osa ohjeista on velvoittavia, osa vapaaehtoisia.

Suomen metsälainsäädäntö uudistettiin kokonaan 1990-luvulla. Lait uusittiin siten, että ne toteuttavat YK:n Rio de Janeiron vuonna 1992 pidetyn ympäristökokouksen päätökset kestävästä kehityksestä, Helsingissä vuonna 1993 pidetyn metsäministerikonferenssin tuloksena syntyneen Helsinki-prosessin periaatteet ja Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset.

Metsälainsäädännön uudistuksessa metsänhoidon ekologinen ja sosiaalinen kestävyys nostettiin taloudellisen kestävyyden rinnalle. Näistä ekologinen kestävyys on tuonut lakiin enemmän sisältöä kuin sosiaalinen kestävyys, koska jälkimmäisen sisältöä ei ole toistaiseksi onnistuttu määrittelemään hyvin. Muita tärkeitä syitä lakiuudistukselle olivat tarpeet alentaa metsänhoidon kustannuksia, lisätä metsien monikäyttöä sekä suojella maisemia.

Uusi laki Metsähallituksesta astui voimaan vuonna 1994, laki metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta 1996, metsälaki, luonnonsuojelulaki ja laki kestävän metsätalouden rahoituksesta vuonna 1997 sekä laki metsänhoitoyhdistyksistä vuonna 1999. Myös Suomen perustuslakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan vastuu ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä kuuluu kaikille.

Metsälainsäädäntö koskee kaikkia metsänomistajia, mukaan lukien valtio ja teollisuus. Sen toteutumista valvovat alueelliset metsäkeskukset, joita maassa on 13. Niille kuuluu myös metsätalouden edistämiseen liittyviä tehtäviä, samoin kuin valtakunnalliselle Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle. Valvonta on ensisijassa neuvontaa ja ohjausta, mutta viime kädessä metsälain rikkomisesta voidaan tuomita jopa rikoslain mukaan.

Metsäpolitiikan tavoitteita on Suomessa määritelty metsäohjelmissa, joita on tehty 1950-luvulta lähtien. Uusin on Kansallinen metsäohjelma 2010, joka määrittelee metsäpolitiikan tavoitteet vuoteen 2010 saakka.

 | Alkuun | Takaisin |