Ensimmäinen metsälaki noin 120 vuotta sitten

Suomen ensimmäinen metsälaki säädettiin vuonna 1886. Silloin lain tärkein sisältö oli kieltää metsän hävittäminen. Myöhemmin metsälakiin on tuotu kestävän metsätalouden periaate. Aluksi metsätalouden kestävyydellä tarkoitettiin vain puuntuotannollista kestävyyttä. Uusimmassa, vuoden 1997 alussa voimaan tulleessa metsälaissa ekologinen ja sosiaalinen kestävyys on nostettu taloudellisen kestävyyden rinnalle.

1800-luvulla metsänhoito ei ollut kovinkaan suunnitelmallista. Metsiä kaskettiin viljelysmaaksi ja niistä otettiin runsaasti polttopuuta. Vuosisadan loppupuolella kehittyvä sahateollisuus aiheutti metsien kestävyydelle uuden uhkan. Sahat tarvitsivat ennen kaikkea tukkipuuta, mikä johti suurimpien puuyksilöiden hakkuisiin - niin sanottuun harsintaan. Vallitsevan käsityksen mukaan tämä johti metsien rakenteen ja puiden geneettisen perimän heikkenemiseen.

Massa- ja paperiteollisuuden synty 1900-luvulla loi käyttöä myös pienemmälle puutavaralle ja sahateollisuuden tähdepuulle. Niinpä Suomessa otettiin 1800-luvun lopun jälkeen vähitellen käyttöön niin sanottu jaksollinen metsänkasvatus. Nykyään niin harvennus- kuin päätehakkuussakin saatava runkopuu käytetään kokonaisuudessaan. Jos puun energiakäyttö lisääntyy tulevaisuudessa suunnitellulla tavalla, yhä suurempi osa kaadettavasta puusta voidaan käyttää hyväksi.

7. Puun hyödyntäminen, markkinahakkuut

 | Alkuun | Takaisin |