Männyn syyskylvön onnistumista on selvitelty Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusyksikössä. Erikoistutkijat Mikko Hyppönen ja Ville Hallikainen saivat eteensä kaksi–kolmesataa Pohjois-Suomen valtionmailla vuosina 1997–2005 tehtyjä syyskylvökohteita, mistä he valitsivat otannalla tutkittavakseen 50.

Tulos oli hämmästyttävä ja yllättävä etenkin tutkimushypoteesiin verrattuna – hypoteesi oli, että uutta metsää ei ole syntynyt. Kävi likimain täydellisesti päinvastoin: kaikki kohteet olivat kehityskelpoisia ja tiheyden puolesta täydennyskylvöä kaipasi vain kaksi kohdetta.

Kehityskelpoisia männyntaimia oli keskimäärin 3000 hehtaaria kohti, kun kahta tuhatta pidetään riittävänä. Tulos riippui kasvupaikan piirteistä, esimerkiksi humuksen paksuudesta, muokatun maan osuudesta ja lämpösummasta.

Tutkijat asettavat onnistumiselle kuitenkin ehtoja. ”On kaksi asiaa, joita ei saa päästää tapahtumaan. Siemenet eivät saa itää ennen kuin seuraavana keväänä eikä siemen saa ennen pakkasten tuloa imeä vettä”, sanoo Hyppönen.

Tätä kautta löytyy selitys sillekin, miksi syyskylvöt eivät yleensä ole onnistuneet. Aiemmin ne on tehty liian aikaisin ja liian etelässä.

”Näyttäisi siltä, että paras tulos saadaan, jos kylvö onnistutaan tekemään mahdollisimman myöhään ennen lumentuloa, joskus loka-marraskuussa, jopa ensilumilla”, sanoo Hallikainen.

Onnistunee vain pohjoisessa
Tutkijat ovat sitä mieltä, että myöhäinenkään syyskylvö ei onnistune kuin pohjoisessa. ”Suomessa sitä tuskin kannattaa ainakaan tällä tietämyksellä yrittää Napapiirin eteläpuolella”, Hyppönen sanoo.

Tämä taas johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että talven pitää tulla äkkiä, samoin kevään. Etelämpänä kumpaankin vaiheeseen liittyy lämpötilan ja kosteuden vaihteluita, minkä seurauksena siemenet jäätyessään ja sulaessaan rikkoutuvat ja kuolevat.

Hyppönen ja Hallikainen muistuttavat myös, että vuodet eivät ole veljeksiä. ”Esimerkiksi näistä aloista vuonna 2005 kylvetyt eivät selvinneet yhtä hyvin kuin muut. Veikkaukseni on, että se johtui kesän 2006 kuivuudesta”, sanoo Hyppönen.

Mutta tämäkään tulos ei kerro syyskylvöjen tuloksista sinällään paljoa. ”Luulen, että tuona vuonna kevätkylvöt menestyivät yhtä huonosti”, Hallikainen sanoo.

Tutkijat muistuttavat myös, että kyseessä ei ole koe, koska tutkittuja syyskylvökohteita ei perustettu osana koetta. Sen sijaan kysymyksessä on käytännön metsänuudistusalojen inventointitutkimus.
Täytyy siis kysyä, mistä syystä syksyllä kylvettyjä uudistusaloja oikeastaan on ollut olemassakaan, jos kerran syyskylvöjä on pidetty toivottamana hankkeena.

Hyppönen palaa vuoteen 1992, jolloin Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen asemalla pidettiin siemenpäivät. Tutkijat Markku Nygren ja Kari Leinonen puhuivat siellä syyskylvöistä kirjallisuustarkastelun perusteella.

Heidän esitelmänsä mukaan syksy saattaisi olla edullinen kylvöaika erityisesti Pohjois-Suomessa.
”Luulen, että muutamat Metsähallituksen tiimit päättivät ennakkoluulottomasti kokeilla asiaa, minkä voi päätellä siitäkin, että tutkittavia kohteita oli vain kolmessa kunnassa, Sallassa, Kittilässä ja Rovaniemellä.

”Menetelmää voi suositella jo nyt”
Tulos on kumminkin sen verran vakuuttava, että tutkijat olisivat valmiita suosittelemaan menetelmää jo nyt, vaikka onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä kannattaisi tutkia tarkemmin.

Myöhäiset syyskylvöt toisivat hyötyjä myös töiden järjestelyiden kautta. Kevään sesonki on pohjoisessa lyhyt, ja konekylvö lyhentää sitä entisestään, koska maa ei kestä koneiden painoa ennen kuin se on kevätvesien jäljiltä kuivunut.

”Täällä pohjoisessa kevään sesonki on kiivas. Jos kylvöjä pystyttäisiin siirtämään myöhäissyksyyn, se helpottaisi työruuhkaa ja kalustoakin tarvittaisiin vähemmän, kun sesonki venyisi”, Hyppönen sanoo.

Hannes Mäntyranta



Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen-yksikkö