Metso-ohjelma pyörii ensimmäistä vuotta täysillä

Metsää hankitaan sekä pysyvään että määräaikaiseen suojeluun, mutta luonnonarvokauppaa hylättiin. Metsänomistajille määräaikaisen suojelun toteutuminen on tärkeää.

Metso-ohjelman eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008–2016 toteuttamiseen on tänä vuonna käytössä noin 33,5 miljoonaa euroa. Siitä maa- ja metsätalousministeriön käytössä on kymmenen ja ympäristöministeriön 22,5 miljoonaa. Lisäksi tutkimukseen on varattu yhteensä miljoonaa euroa.

Vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojeluohjelmaa toteutetaan yksityismailla kolmella eri tavalla: määräaikaisilla ja pysyvillä suojelusopimuksilla sekä luonnonhoitohankkeilla. Lisäksi toiminnassa on seitsemän yhteistoimintaverkostoa eri puolilla maata.

Ohjelman pilottivaiheessa vuosina 2002–2007 testattiin myös esimerkiksi luonnonarvokauppaa. Siinä metsänomistaja sai korvausta siitä, että ylläpiti sovittuja luontoarvoja metsässään. Tätä vaihtoehtoa ei ole enää tarjolla, koska Euroopan unionin komission mukaan vain menetetyistä tuloista voidaan maksaa korvauksia.

Metso niputettiin metsälakiin
Ympäristötarkastaja Marjukka Mähösen mukaan maa- ja metsätalousministeriö toteuttaa Metso-suojelua kahdella tavalla. ”Ympäristötuen kautta korvataan määräaikaisia, kymmenen vuoden suojelusopimuksia, jotka tekee alueellinen metsäkeskus. Lisäksi rahoitetaan luonnonhoitohankkeita”, kertoo Mähönen.

Luonnonhoitohankkeessa metsänomistaja sopii metsäkeskuksen kanssa siitä, että Metso-kohteella tehdään luonnonhoitotöitä. Työt tekee usein metsäkeskus. Hoitotöillä voidaan vaikkapa kunnostaa lähde ja lisätä siten sen merkitystä monimuotoisuudelle. Hoitotyöt ovat metsänomistajalle maksuttomia.

Mähösen mukaan metsäkeskukset tekevät määräaikaisia suojelusopimuksia lähinnä vain sellaisista kohteista, joiden sisällä on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö eli niin sanottu kymppipykälän kohde. Lain mukaan nämä kohteet on suojeltava.

Käytäntö on jo ehtinyt herättää närää metsänomistajissa. Heidän mielestään vapaaehtoista suojelua ei saisi niputtaa yhteen lain vaatiman suojelun kanssa.

Tavoitteena ovat suojeluverkostot
Mähönen sanoo, että käytäntöön on päädytty vertaamalla Metso-ohjelmassa luotuja luonnontieteellisiä suojelukriteerejä ja kymppipykälän kohteiden määritelmiä, joiden vaatimukset ovat hyvin samanlaiset. Tarkoitus on turvata metsien monimuotoisuutta tehokkaasti.

”Paitsi että näin saadaan suurempia suojelukohteita, niistä voidaan myös luoda Metso-ohjelman mukaisia suojeluverkostoja ja -kokonaisuuksia”, Mähönen sanoo.

Toisaalta näin saadaan suojelurahat riittämään mahdollisimman monelle hehtaarille. ”Jos rahat riittävät, myös pelkkiä Metso-kohteita voidaan rahoittaa”, Mähönen sanoo.

Erilaisia suojelumenetelmiä ja niiden toimivuutta testattiin Metson kokeiluvaiheessa vuosina 2002–2007. Tuolloin metsänomistajat innostuivat nimenomaan siitä, että suojelu oli vapaaehtoista ja määräaikaista, ja suojelusta sai täyden korvauksen.

Ympäristötuen kautta korvatuissa määräaikaisissa suojelusopimuksissa metsänomistajalle korvataan osa sen puuston arvosta, mikä voitaisiin hakata heti.

Pysyvään suojeluun on kolme tapaa
Jos maanomistaja haluaa suojella metsäalueensa pysyvästi Metso-ohjelman avulla, vaihtoehtoja on kolme.

Voidaan perustaa joko maanomistajan omistama tai valtiolle lunastettava suojelualue, tai metsä voidaan vaihtaa johonkin valtion tarjoamaan talousmetsään.

Vaihtomaita on kuitenkin vähän tarjolla.

Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa metsänomistajalle korvataan koko puuston arvo eikä korvauksesta tarvitse maksaa veroa.

”Metsänomistaja hyötyy jopa 15 prosenttia siihen verrattuna, että hän myisi puut”, sanoo neuvotteleva virkamies Ilkka Heikkinen ympäristöministeriöstä.

Suojelurahat lisääntyivät tuntuvasti
Entisten ympäristökeskusten, eli nykyisten elinkeino- liikenne ja ympäristökeskusten (ELY) käytössä olevat Metso-rahat ovat nousseet merkittävästi. Vuonna 2008 käytössä oli seitsemän ja viime vuonna 8,5 miljoonaa. Tänä vuonna rahaa on 22,5 miljoonaa euroa.

Ympäristöviranomaisten suojelupäätöksissä pääpaino on ollut pysyvien suojelualueiden perustamisessa. Heikkinen kuitenkin uskoo, että myös ympäristöviranomaisille tulee paineita tehdä enemmän määräaikaisia suojelusopimuksia.

Syyt ovat yksinkertaiset. Määräaikaisuus kiinnostaa metsänomistajia ja ympäristöhallinnolla on enemmän rahaa käytössään kuin metsähallinnolla.

Heikkinen muistuttaa, että ympäristöviranomaisten kanssa tehdyissä määräaikaisissa suojelusopimuksissa korvataan vain sopimuskauden aikana syntynyt haitta. Esimerkiksi puuston koko arvoa ei korvata, vaan vain lahoamisen tuottama arvon menetys.

Heikkisen mukaan on tärkeää, että metsänomistaja voi valita useasta suojeluvaihtoehdosta omien lähtökohtiensa mukaan. Hänen mukaansa harkintaan vaikuttavat muutkin tekijät kuin raha.

”Monet ovat halukkaita määräaikaiseen suojeluun, vaikka siitä saatava korvaus olisi pienempikin kuin pysyvässä suojelussa. Tällaisessa tilanteessa ympäristöhallinnon on tietysti joustettava. Tärkeintähän on, että luonnon monimuotoisuus säilyy”, Heikkinen sanoo.

”Sujuva aloitus on menestyksen edellytys”
Etelä-Suomen metsänomistajien liiton aluejohtaja Esko Laitisen mukaan Metso-ohjelman käynnistyminen tänä vuonna ratkaisee paljon. ”Jos alussa tulee maine, että se ei toimi, sitä on myöhemmin vaikea muuttaa”, sanoo Laitinen.

”Muutamat meidän alueemme metsänhoitoyhdistykset ovat lähteneet voimakkaasti markkinoimaan Metsoa. Jotkut ovat tehneet metsänomistajien kanssa jo kymmeniä suojeluhakemuksia.
Suurin osa metsänomistajista haluaa vain määräaikaisia hakemuksia”, Laitinen sanoo.

Se, miten hyvin metsänomistajien hakemia suojelusopimuksia metsäkeskuksissa ja ELYissä tehdään, vaikuttaa toimihenkilöiden ja metsänomistajien suhtautumiseen. ”Jos tulee kuva, ettei ehdotettu kohde tai suojelutapa kelpaa, tulee takapakkia”, Laitinen arvelee.

Metso-ohjelman ensimmäisenä vuonna panostettiin paljon Metso-suojeluhakemuksia ja -päätöksiä tekevien ihmisen koulutukseen. Laitinen sanoo, että yhteistyö metsä- ja ympäristöhallinnon sekä metsänhoitoyhdistysten välillä toimii ja on selvästi parantunut siitä, mitä se on joskus ollut.

Krista Kimmo

Taittoelementti tekstin loppuun, vihreä vaakapisteviika

WWW-sivusto Metso-ohjelman kotisivut
Linkki muualle FOREST.FI-palveluun Metso-ohjelma forest.fi:ssä

Aikaisempia artkkeleita Metsosta

Linkki muualle FOREST.FI-palveluun Metso-koulutukset ovat vauhdissa
Linkki muualle FOREST.FI-palveluun Metso kääntää luonnonsuojelun uuteen asentoon

       Tulosta
Metso niputettiin
metsälakiin

Tavoitteena
ovat suojeluverkostot

Pysyvään suojeluun
on kolme tapaa

Suojelurahat
lisääntyivät tuntuvasti

”Sujuva aloitus on
menestyksen edellytys”

Linkkejä lisätietoon




Lepän urpuja talvella. Kuva: Krista Kimmo
 Metso-ohjelmaa toteutetaan yksityismailla kolmella eri tavalla: määräaikaisilla ja pysyvillä suojelusopimuksilla sekä luonnonhoitohankkeilla. Lisäksi toiminnassa on seitsemän yhteistoimintaverkostoa eri puolilla maata.



Metso-ohjelma
MMM:
• rahaa 10,3 miljoonaa €
• Siitä 0,5 miljoonaa €
  valtakunnallisiin hankkeisiin
• suojelutavoitteet
  82000–176 000 ha
• Keinot; luonnonhoito-
  hankkeet ja määräaikainen
  suojelu ympäristötuella
YM
• rahaa 22,5 miljoonaa €
• suojelutavoite 96 000 ha
• keinot: määräaikainen
  ja pysyvä suojelu, vaihto
  valtionmaihin
Tutkimus
• Puutteellisesti tunnettujen
  lajien tutkimus 300 000 €
• Metlan Metso-hankkeet
  500 000 €
• MMM:n yhteistutkimus-
  hankkeet 200 000 €


Metsänomistaja Hannu Korpijaakko ja yleisöä. Kuva: Krista Kimmo
Metson kokeiluvaiheessa vuosina 2002–2007 metsänomistajat innostuivat nimenomaan siitä, että suojelu oli vapaaehtoista ja määräaikaista, ja suojelusta sai täyden korvauksen. Metsänomistaja Hannu Korpijaakko esitteli vuonna 2006 syitään tulla mukaan kokeiluhankkeeseen.
Julkaisija: Suomen Metsäyhdistys, 02/23/2010

       Sivun alkuun
       Tulosta
  Yhteystiedot, oikeudet ja yhteistyökumppanit