Teknologian kehittämiskeskus Tekesiltä saatavat tutkimus- ja kehitysrahat pitäisi ymmärtää riskirahana, joilla kokeillaan uutta, sanoo tutkimusjohtaja Lars Gädda.
Helsingin Sanomien tiedesivuilla oli viime elokuussa kirjoitus, jossa Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen matematiikan dosentti Osmo Pekonen puolusti liitutauluja uusien teknologioiden tulviessa luokkiin.
Pekosen mukaan liitutaululla työskentely auttaa keskittymään olennaiseen, eli ajattelemiseen. Siksi se on edelleen huipputiedemiesten valinta uudenaikaisempien laitteiden sijaan.
Metsäklusteri Oy:n tutkimusjohtajan Lars Gäddan työhuoneessa ei ole liitutaulua, mutta pitäisi olla. Yksi Gäddan työhuoneen seinistä on teipattu täyteen A4-arkkeja, jotka tutkimusjohtaja on täyttänyt lähinnä kemiallisilla kaavoilla. Valtaosassa näkyy hiilen kemiallinen merkki C.
”Kehittelen uutta”, Gädda sanoo. Se on hänen työtään: auttaa teollisuutta ja ihmisiä löytämään uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja, niin tuotteita kuin prosessejakin.
Metsäteollisuus mainettaan parempi kehittäjä
Miten ihmeessä ihmisiä autetaan keksimään uutta? ”Siinä on tärkeintä se, että ymmärtää, miten yritys toimii, mikä sen tehtävä on ja miten päätöksenteon kannalta olennaiset ihmiset ajattelevat,” Gädda vastaa.
”Uuden luomiseen tarvitaan idea, oikeat henkilöt sekä johto, joka ymmärtää ja tukee henkilöstöä. Antaa tilaa uuden luomiselle”, Gädda sanoo.
Suomen metsäteollisuudella on julkisuudessa maine hitaana uudistujana, joka panostaa liian vähän tutkimus- ja kehitystyöhön. Gäddan mukaan maine ei ole ansaittu.
”Kehitystyötä tehdään koko ajan. Kaikesta siitä uudesta, mitä saadaan arjessa aikaan, ei puhuta, ja joskus vaikeneminen on liikesyistä ihan aiheellista.”
”Toisaalta on totta, että ala ei osaa kertoa kehityksestä rohkeasti. Esimerkiksi uuden tuotteen pitää olla hyvin varma ja tuottava, ennen kuin siitä uskalletaan kertoa”, Gädda sanoo.
Tosiasia on kuitenkin se, että mistään ideasta ei tule hetkessä tuotetta. Esimerkiksi paperiteollisuuden investoinnit menevät suurelta osin koneisiin. Ideasta uudeksi tuotteeksi voi mennä helposti kymmenen vuotta. Tietotekniikan ja palveluiden parissa uusien ideoiden vieminen tuotteeksi on nopeampaa.
Pilottihankkeet ovat hyvä tapa testata ideoita
Mistä tietää, mitä pitää keksiä? ”Pitää miettiä, minne maailma on menossa. Pitää seurata trendejä ja arvojen muuttumista”, Gädda sanoo.
”Hyvä tapa testata uusia ideoita ovat kevyet ja pienimuotoiset pilottihankkeet. Aloitetaan rohkeasti uusia hankkeita vaikka sopivan avainasiakkaan kanssa ja katsotaan nopeasti, mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään. Innovaatiotutkimuksessa on todettu, että tuhannesta hyväksi arvioidusta ideasta vain yhdestä tulee hyvä bisnes eli satojen miljoonien liikevaihto”, Gädda sanoo.
Ajatus pilottihankkeista ei kuulosta uudelta. Näinhän toimittiin jo toimialaa rakennettaessa. Tänään, alan murroksessa, panostukset menevät kuitenkin olemassa olevan liiketoiminnan kannattavuuden parantamiseen.
Muuhun suunnatulla tutkimus- ja kehitysrahalla on firmoissa paljon ottajia. Vain parhaat, ydinliiketoimintaan liittyvät hankkeet rahoitetaan.
”Eräässä työpaikassani sovimme esimieheni kanssa, että Tekesiltä ja vastaavilta saatu raha nähdään riskirahana, jolla rahoitetaan epävarmempia hankkeita ja kokeillaan uutta. Firman omalla rahalla rahoitettiin niin sanottu normaali tutkimus- ja kehitystyö. Tämä on minusta edelleen hyvä toimintaohje”, Gädda sanoo.
SCA haluaa tehdä puusta vaippoja
Gädda luottaa syvästi siihen, että tekemällä syntyy uutta, havaitaan ongelmat ja keksitään ratkaisut. Hänen mielestään yksi uuden kehittämisen este Suomessa on toimintakulttuuri.
Puuttuu yrittäjyyttä ja epäonnistumista pelätään liikaa. Yhteistyötä tarvitaan, eikä ideoiden varastamista saa pelätä, päinvastoin. Jos idea hylätään omassa firmassa, sen voi kertoa muille.
Tällaista ideointi- ja kehittämiskulttuuria, jossa uudet ajatukset ja kehittämistarpeet ovat julkisia ja niihin voi tarttua kuka tahansa, kutsutaan termillä open innovation eli avoin uudistaminen.
Yksi esimerkki tästä tulee pehmopapereita valmistavalta ruotsalaiselta SCA:lta. Yhtiö on kertonut julkisesti, että se haluaisi valmistaa puupohjaisia biohajoavia kertakäyttövaippoja niin vauvoille kuin vanhuksille.
Pallo on nyt tutkijoilla ja hankkeilla. Kuka lähtee remmiin keksimään, miten toive toteutetaan?
Krista Kimmo
 Metsäklusteri Oy
Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes
|