Metsäalalle on kertynyt kokemusta ympäristöhaasteista, kohtasihan se ne Suomessa ensimmäisenä. Keskustelu metsäteollisuuden ilmanpäästöistä ja jätevesistä kävi kiivaana 1970- ja 1980-luvuilla. Metsätaloudessa taas alkoi kova keskustelu luonnon monimuotoisuudesta 1990-luvulla.

”Ensijärkytyksestä toivuttuaan metsäala on vastannut näihin ympäristöhaasteisiin erittäin hyvin”, arvioi kansliapäällikkö Sirkka Hautojärvi ympäristöministeriöstä. ”Ympäristöhaasteet on käännetty alan voitoksi. Tästä ovat esimerkkejä käytössä oleva vedenpuhdistus- ja rikinpoistotekniikka.”

Suomen paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotanto on kolminkertaistunut vuosien 1970 ja 2005 välillä. Samalla kiintoainepäästöt vesistöihin ja jätevesien aiheuttama biologinen hapenkulutus vesistöissä ovat laskeneet alle viiteen prosenttiin vuoden 1970 tasosta. Selluteollisuuden tuotanto on kasvanut miljoonalla tonnilla 1980- ja 1990-lukujen taitteesta, mutta rikkipäästöt ovat vähentyneet samaan aikaan 90 prosenttia.

Kangerrellut keskustelu on saatu toimimaan
Myös metsätalous on omaksunut uudet metsänhoitoperiaatteet Hautojärven mielestä erittäin nopeasti, vaikka matkalla on toki ollut konflikteja.

”Suomen metsäteollisuuden ympäristöosaaminen niin teknologisessa osaamisessa kuin prosessien hallinnassa on vientituote. Metsätaloudessa vientiin kelpaa puun alkuperäseurannan hallinta.”

Hautojärvi ei epäröi sanoa, että metsä- ja ympäristöalan välinen keskustelu on ollut välillä huonoa. Molemmat osapuolet istuivat aikanaan tiukasti omissa poteroissaan. ”Niistä on kuitenkin nyt noustu. Dialogi osapuolten välillä toimii, vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä”, hän sanoo.

Hautojärvi pitää hyvänä esimerkkinä toimivasta dialogista Suomessa jo pitkään käytössä ollutta osallistavaa suunnittelua, jonka toteuttamisessa Metsähallitus on ollut edelläkävijä.

Metsäntuotteiden kysyntä kasvaa
Hautojärvi uskoo, että ympäristöbuumi eli ympäristöarvojen huomioiminen vahvistuu entisestään tulevaisuudessa. Metsävaroihin kohdistuu paljon käyttöpaineita, niin metsätalouden, virkistyskäytön, luontomatkailun, luonnonsuojelun kuin muidenkin ympäristöpalvelujen taholta.

Esimerkki uusista ympäristöpalveluista on metsän toimiminen hiilinieluna. ”Kaikkien näiden metsän ’tuotteiden’ kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Myös ristiriitojen mahdollisuus voi kasvaa, jos toimitaan huonosti", Hautojärvi varoittaa.

Ristiriitojen estämiseksi tarvitaan eri alojen välistä keskustelua. Hautojärvi pitää hyvänä esimerkkinä tällaisesta keskustelusta Suomen Metsäyhdistyksen viime viikolla järjestämää Renewable Resources – Sustainable Future -kutsuseminaaria, jonka Suomen metsäala rahoitti. Seminaari keräsi yhteen 40 eurooppalaista päättäjää ja mielipidevaikuttajaa keskustelemaan uusiutuvien luonnonvarojen roolista ja merkityksestä tulevaisuudessa.

”Luonnonvarojen rooli korostuu tulevaisuudessa entisestään, koska niiden käyttö on ylittänyt tarjonnan. Meidän on käännettävä tämä suunta ja siinä on uusiutuvilla luonnonvaroilla merkittävä rooli. Vähemmästä on saatava irti enemmän”, Hautojärvi sanoo.

Tiedon puute vaikeuttaa keskustelua
Hautojärven mukaan nyt kaivataan politiikan perustaksi alojen välistä dialogia, tutkimusta ja innovaatioita.

Olemassa oleva tieto ei riitä. Esimerkiksi sitä, mikä on puun osuus Euroopan rakennusteollisuuden käyttämistä materiaaleista, ei tiedetä. Suurin osa seminaarin osallistujista totesikin tietävänsä luonnonvaroista vähemmän kuin etukäteen oletti.

Luonnonvarojen käytöstä käytävä keskustelu vaatii paljon niin tutkijoilta, alalla työskenteleviltä kuin poliitikoiltakin. Poliittiset päätökset tehdään olemassa olevan tiedon pohjalta ja esimerkiksi Euroopan unionissa metsäasioita ohjataan monen muun alan kautta.

”Asiat muuttuvat nopeasti. Nyt käymme vasta keskustelua siitä, mihin suuntaan luonnonvarojen käytössä halutaan mennä, siitä mikä on ’oikea’ tai ’hyvä’ tapa käyttää uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja”, Hautojärvi sanoo.

Krista Kimmo



Renewable Resources - Sustainable Future
-seminaarin sivut (englanninkieliset)
Ympäristöministeriön verkkosivu