Harjujen paahdeympäristöt voivat huonosti

Harjujen ylärinteiden kuivat ja valoisat paahdeympäristöt kärsivät esimerkiksi puuston umpeenkasvusta ja liian tehokkaasta palontorjunnasta.

Paahdeympäristölle sopiva paikka löytyy etelä-länsisuuntaan avautuvan jyrkän harjun ylärinteeltä. Se on lämmin ja valoisa kasvupaikka, jossa viihtyvät esimerkiksi kangasajuruoho, kissankäpälä ja idänkeulankärki. Kuivana kasvupaikkana se on myös altis säännöllisille metsäpaloille, jotka polttavat sen kivennäismaahan saakka.

Etelä-Suomen harjujen paahderinteiden tilaa selvittäneessä kolmivuotisessa, vuoden vaihteessa loppuneessa hankkeessa tutkittiin yhteensä 30 000 hehtaaria harjumetsiä. Tarkoitus oli löytää sekä luonnontilaisia että hoitokohteiksi soveltuvia paahdeympäristöjä.

”Hoitokohteiksi soveltuvia paahdeympäristöjä löytyi Etelä-Suomesta yhteensä 120 hehtaaria. Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia niistä oli kolme prosenttia”, kertoo tutkija Sanna Kittamaa Metsäntutkimuslaitokselta. Kittamaa työskenteli Suomen ympäristökeskuksessa paahdeympäristöhankkeen aikana.

120 hehtaaria kuulostaa kovin vähäiseltä määrältä. Kittamaa korostaa, ettei luku ole lopullinen totuus. Hankkeessa oli mukana monta organisaatiota ja kaikki kartoittajat rajasivat löytämänsä kohteet maastossa eri tavalla.

”Vaikka paahdeympäristöjä olisi nelinkertainen määrä, niin eihän se paljon olisi. Toisaalta, kukaan ei tiedä paljonko niitä on joskus ollut ja mihin hehtaarimäärään pitäisi pyrkiä”, Kittamaa toteaa.

Hoitona ovat hakkuu ja maanpinnan rikkominen
Paahdeympäristöjen lajit kestävät kuivuutta, mutta eivät muiden lajien kilpailua. Harjumetsien rehevöitymistä ovat edistäneet puuston umpeenkasvu, metsälaidunnuksen vähentyminen, metsäpalojen torjunta sekä typpilaskeuma. Siksi paahdelajit ovat vähentyneet.

Lajisto hyötyy luonnonhoidosta, joka ei äkkiseltään kuulosta kovin suojeluhenkiseltä: puuta pois ja maan pinta rikki kivennäismaahan saakka. Hakkuutähteet pitäisi myös korjata pois.

”Luonnonsuojelu ei aina ole sitä, että jätetään jotain tekemättä. Näissä hoitohankkeissa on yhdistynyt taloudellinen tuotto ja suojelu. Monilla hankkeeseen osallistuneilla metsänomistajilla motiivina oli ympäristön huomioiminen, mutta metsätulojen saanti helpotti luonnonhoitotoimien markkinointia”, sanoo luontotietoasiantuntija Terhi Ajosenpää Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.

Ajosenpää arvioi, että kaikkiaan hankkeeseen osallistui satakunta metsänomistajaa. Monille heistä avointen perinneympäristöjen, kuten ketojen taantuminen ja niiden tarvitsema hoito oli jo tuttua, mutta harjujen paahderinteet olivat uutta.

Harjut ja niiden metsät ovat
tärkeitä ovat maisemassa
Harjut ovat maisemallisesti tärkeitä, koska ne näkyvät kauas. Siksi myös niiden hakkaamista on vältetty. Se taas johtanut umpeenkasvuun, minkä jälkeen harjulta ei ole enää nähnyt ympäröivää maisemaa.

Ajosenpää kertoo, että esimerkiksi Pälkäneellä paikallislehdissä väiteltiin siitä, mitä umpeenkasvaneelle harjumaisemalle pitäisi tehdä. ”Metsänomistaja halusi palauttaa maiseman lapsuutensa kuntoon. Rinteellä tehtiin hakkuu ja myös hakkuutähteet kerättiin pois. Tämä auttoi virkistyskäyttöä, maisema avautui ja kaikki olivat tyytyväisiä.”

Metsänomistajia pohdituttaa se, kuinka usein hoitotoimia pitäisi tehdä. Lisäksi yhteiskunnalta toivotaan korvauksia siitä, että metsä pidetään tavallista harvempana. ”Pitkän ajan tavoitteen pitäisi olla, että paahdeympäristöjen hoito ei tarvitse erillisiä hankkeita vaan nivoutuu osaksi normaaleja harvennushakkuita”, Ajosenpää sanoo.

Kittamaan mukaan hoitotoimien vaikutusta ja sen kestoa tai hoitotoimien toistotarvetta ei osata sanoa kolmivuotisen hankkeen perusteella. Testejä on kuitenkin käynnissä UPM:n mailla.

Uutta ajattelutapaa suojeluun
UPM:n ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen kertoo, että UPM:n mailla tehdään yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa kokeita siitä, miten harjujen paahdeympäristöjä kannattaisi hoitaa.

Kohteilla kokeillaan erilaisia hakkuita, kuten maan pinnan rikkomista ja hakkuutähteiden polttoa. Kokeita esitellään myös muille metsänomistajille.

”Nyt kun paahdeympäristöjen sijainti tiedetään, ne voidaan ottaa metsänkäsittelyssä huomioon”, sanoo Valonen.

Hänen mukaansa hanke on myös avannut uuden ajatusmaailman työntekijöille. ”Aiemmin lajin huomioon ottaminen on aina tarkoittanut suojavyöhykettä, mutta nyt pitääkin poistaa puuta,” Valonen kuvaa hankkeen merkitystä.

Harjumetsien paahdeympäristöjen nykytilaa ja hoitomahdollisuuksia selvittäneessä hankkeessa olivat mukana myös Suomen ympäristökeskus, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, kymmenen metsäkeskusta, Metsähallitus, UPM ja Helsingin yliopisto sekä yksityisiä metsänomistajia.

Krista Kimmo, Loppi

Taittoelementti tekstin loppuun, vihreä vaakapisteviika

Linkki muualle FOREST.FI-palveluunHarjujen paahdeympäristöt hyötyvät hakkuista
WWW-sivusto Tiedote harjumetsien paahdeympäristöt-hankkeesta
WWW-sivusto Metso-ohjelman kotisivut

       Tulosta
Hoitona ovat hakkuu
ja maanpinnan rikkominen

Harjut ja niiden metsät
ovat tärkeitä ovat maisemassa

Uutta ajattelutapaa suojeluun




Sanna Kittamaa. Kuva: Krista Kimmo
 Sanna Kittamaa sanoo, ettei kukaan tiedä, kuinka paljon paahdeympäristöjä on ollut ja mikä olisi sopiva tavoitemäärä. Harjumetsien paahdeympäristöjen luonnonhoito sopisi hyvin esimerkisi Etelä-Suomen metsiensuojelun Metso-toimintaohjelman hankkeiksi.



Paahdeymparisto. Kuva: Krista Kimmo
Paahdeympäristöjen lajit kärsivät kasvillisuuden rehevöitymisestä. Rehevöitymistä edesauttavat puuston tihentyminen, metsälaidunnuksen väheneminen ja metsäpalojen tehokas torjunta.

Paahdeympäristö. Kuva: Krista Kimmo
UPM testaa metsisssään erilaisia keinoja hoitaa paahdeympäristöjä. Tältä rinteeltä on poistettu puusto, poltettu hakkuutähteet ja rikottu maanpintaa. Tuloksiin ja rinteen jyrkkyyteen tutustumassa Terhi Ajosenpää (oik.), Sanna Kittamaa sekä tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.

Kissankäpälä. Kuva: Sanna Kangasjärvi
Sympaattisesta kissankäpälästä tuli suorastaan paahdeympäristöhankkeen maskotti. Moni metsänomistaja muistaa lajin olleen yleisempi omassa lapsuudessaan kuin nyt. Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti vuonna 2008 etsintäkampanjan, jossa kartoitettiin suuren yleisön havaintoja kissankäpälän esiintymispaikoista.
Kuva: Sanna Kittamaa / Metsäntutkimuslaitos

Syrjänharjun paahdeympäristö. Kuva Terhi Ryttäri / Syke
Pälkäneellä sijaitseva Syrjänharju on esimerkki onnistuneesta harjumetsän luonnonhoitohankkeesta. Etualalla näkyvät tuppaat ovat nuokkukohokkeja.
Kuva: Terhi Ryttäri / Suomen ympäristökeskus

Lopen sijainti.
Julkaisija: Suomen Metsäyhdistys, 09/25/2009

       Sivun alkuun
       Tulosta
  Yhteystiedot, oikeudet ja yhteistyökumppanit