Euroopan unioni raamittaa metsätaloutta ilman metsäpolitiikkaakin

Helmikuussa julkisuuteen tulleet pienpuun energiatuen hankaluudet ovat vain yksi esimerkki siitä, miten Euroopan unioni vaikuttaa Suomen metsäasioihin.

Euroopan unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa eikä valtuuksia sellaisen kehittämiseen. Komissiolla on silti halua ja lihaksia vaikuttaa siihen, mitä Suomen metsäsektorilla tapahtuu. Hyvä esimerkki tästä on helmikuussa kuultu tieto siitä, ettei pienpuun energiatuki olisi menossa läpi unionissa alun perin esitetyssä muodossa.

Tuen tavoite on saada pienpuun korjuu taloudellisesti kannattavaksi ja kannustaa siten uusiutuvan energian lisäämiseen. Komission tulkinnan mukaan tuki maksetaan väärälle taholle. Tuki pitäisi maksaa sähkön- tai lämmöntuottajalle eikä metsänomistajalle.

Unioni on valtiontuen säännöissään määritellyt, millaisiin toimiin jäsenvaltiot voivat myöntää tukia. Jäsenvaltioiden on siksi hyväksytettävä suunnittelemansa uudet tuet komissiolla ennen niiden käyttöönottoa.

Unionissa on käynnissä useita prosesseja, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti metsäsektorin toimintaan. Suorasta vaikutuksesta löytyy esimerkkejä muun muassa bioenergiapuolelta.

Energiapuulle halutaan kestävyyskriteerit
Unionissa on määritelty, miten biopolttonesteiden tekoon käytettävä uusiutuva raaka-aine on tuotettava, jotta tuotanto on kestävää. Nyt unionin komissio haluaa vastaavat kriteerit myös sähkön- ja lämmöntuotantoon käytetylle kiinteälle biomassalle, kuten puulle.

Suomi suhtautuu kriittisesti siihen, että koko EU-yhteisölle määritettäisiin biomassan kestävyyskriteerit, kertoo metsäneuvos Heikki Granholm maa- ja metsätalousministeriön EU- ja kansainvälisten metsäasioiden yksiköstä.

Granholmin mukaan olennaista on, että metsätalous on kestävää loppukäytöstä riippumatta. Unionin jäsenmailla on jo nykyisellään kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia tai alueellisia ohjeita siitä, miten metsäbiomassaa tulee tuottaa, jotta tuotanto olisi kestävää.

”Järkeviä, koko unionin kattavia konkreettisia, lainsäädäntöön sisällytettäviä kriteerejä, jotka koskevat vain yhtä puun käyttömuotoa, on äärimmäisen vaikea laatia”, Granholm sanoo.

Biopolttoaineiden kestävyyskriteereiden tarve syntyi siitä, kun unioni asetti tavoitteet uusiutuvan energian käytölle. Useat jäsenmaat päättivät ratkaista ongelman lisäämällä puun energiakäyttöä ja -tuontia.

Eräissä jäsenmaissa on jälkikäteen havahduttu siihen, että tällainen ratkaisu ei ehkä olisikaan esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää. Tällä hetkellä noin viisi prosenttia unionissa tuotetusta energiasta tehdään puuta polttamalla. Tavoite vuodelle 2020 on, että energiasta kymmenen prosenttia tuotetaan biomassan avulla.

Suomella tätä ongelmaa ei ole. ”Me olemme sitoutuneet haastaviin kansallisiin tavoitteisiin, jotka pystymme saavuttamaan kestävästi kotimaisella puulla”, Granholm sanoo.

Unionin metsästrategialla
nostetaan alan painoarvoa
Unioni vaikuttaa metsäasioihin myös epäsuorasti eli politiikkatasolla. Yksi esimerkki on unionin metsästrategia, jota ollaan uudistamassa.

Strategian avulla voidaan vaikuttaa siihen, että metsiin liittyvät tavoitteet ja toimet ovat unionin päätöksenteossa yhdenmukaisia eivätkä keskenään ristiriitaisia, kuten nykyisin usein on, Granholm sanoo.

Suomen tavoite on, että metsästrategia nostaisi metsäasioiden painoarvoa unionissa, että unionin komissio koordinoisi metsäasioita nykyistä paremmin ja että Brysselissä ja jäsenmaissa tiedettäisiin, mitä kukin metsäasioissa tekee.

”Suomelle on tärkeää, että tarkastellaan koko metsän arvoketjua metsästä jalostukseen ja jopa kulutukseen saakka”, Granholm.

Metsästrategian yksi tavoite on tietysti myös nostaa metsäalan näkyvyyttä. Epäsuorasti sen avulla voidaan vaikuttaa rahamäärään, mikä maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen kautta ohjataan metsiin. Esimerkiksi nykyisellä ohjelmakaudella vuosina 2007–2013 yhdeksän prosenttia asetuksen nojalla jaettavista rahoista on kohdentunut metsiin. Koko ohjelmakaudella tämä tarkoittaa yhteensä kahdeksaa miljardia euroa.

"Metsätalouden kannattavuus on turvattava"
Maaseudun kehittämisasetusta ollaan parhaillaan uudistamassa. Unionin tavoite on, että se painottaisi enemmän ympäristö-, luonto- ja ilmastonäkökulmia.

Vielä voimassa olevassa asetuksessa sanotaan, että maa- ja metsätalous pidetään kannattavana ja kilpailukykyisenä, mutta ehdotuksessa uudeksi asetukseksi metsätalouden kannattavuutta ei enää mainita.

”Suomi haluaa, että maininta metsäalan kilpailukyvystä säilyy”, Granholm sanoo.

Jäsenmaiden valtiontukien suuntalinjat noudattavat unionin asetuksia. Jos metsätalouden kilpailukykyä ei mainita maaseudun kehittämisasetuksessa, se voi vaikeuttaa joidenkin kansallisten tukien maksatuksia.

Suomi on pitänyt hyödyllisenä sitä, että mahdollisuus myös tällaisten tukien jakamiseen säilyy, käytetään mahdollisuutta tai ei.

Krista Kimmo

Taittoelementti tekstin loppuun, vihreä vaakapisteviika

WWW-sivusto Kansainväliset metsäasiat maa- ja metsätalousministeriön sivuilla
WWW-sivusto Euroopan unionin valtiontuen säännöt työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla
WWW-sivusto Euroopan unionin metsätaloustoimet (vain englanniksi)

       Tulosta
Energiapuulle halutaan
kestävyyskriteerit

Unionin metsästrategialla
nostetaan alan painoarvoa

"Metsätalouden
kannattavuus on turvattava"




Autoja liikennevaloissa. Kuva: Krista Kimmo
 Biopolttoaineiden tuotannon pitää täyttää kestävyyskriteerit. Näin pyritään varmistamaan, että biopolttoaineisiin siirtyminen todella vähentää hiilidioksidipäästöjä. Esimerkiksi trooppisen suon raivaaminen öljypalmuviljelmän tieltä tuottaisi suuremmat päästöt kuin fossiilisen polttoaineen korvaaminen toisaalla vähentää.



Hakkuukone talvisessa koivikossa. Kuva: Krista Kimmo
Suomi suhtautuu kriittisesti siihen, että Euroopan unionille määritettäisiin biomassan kestävyyskriteerit. Sen sijaan Suomen tavoite on pitää huolta siitä, että metsätalous on kannattavaa ja kestävää. Unionin toimien tulisikin Suomen mukaan kohdistua sellaisiin asioihin, jotka selkeästi tuovat jotain lisäarvoa kansallisiin toimiin verrattuna.

Puurekka talvella. Kuva: Lassi Rautiainen / Minun metsäni -kirja
Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä on todennut suunniteltujen biomassan kestävyyskriteerien johtavan pahimmillaan kestämättömään tilanteeseen: hakkeeksi menevällä latvustolla ja oksistolla olisi eri kestävyyskriteerit kuin sahatavaraksi päätyvällä rungolla.
Julkaisija: Suomen Metsäyhdistys, 03/14/2012

       Sivun alkuun
       Tulosta
  Yhteystiedot, oikeudet ja yhteistyökumppanit