|
|
Metsäpolitiikkaa jo 1800-luvulta |
Suomen metsäpolitiikka perustuu kestävään metsätalouteen ja metsien monikäyttöön. Metsien käyttöä säädellään niin, että sekä luonto että ihmiset voivat hyvin ja toiminta on taloudellisesti kannattavaa.
Suomen metsät ovat kaikille avoimia jokamiehenoikeuksien nojalla. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija - ilman maanomistajan lupaa tai mitään maksuja. Tämä tarkoittaa, että toisen omistamassa metsässä voi esimerkiksi ulkoilla, poimia sieniä taikka marjastaa. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.
Suomen metsäpolitiikan juuret juontavat 1800-luvulle, jolloin maassa huolestuttiin metsien tilasta. Suomen metsävarat olivat voimakkaasti hupenemassa suurimpiin puihin keskittyvien hakkuiden ja polttopuun keräilyn takia. Sitä ennen metsät olivat vähentyneet kaskeamisen ja tervanpolton vuoksi. Vuonna 1859 Suomeen perustettiin Metsänhoitolaitos, nykyinen Metsähallitus, saattamaan maan metsäasiat kuntoon. Vuonna 1886 tuli voimaan uusi metsälaki, joka kielsi metsän hävittämisen ja pyrki turvaamaan metsän uudistumisen hakkuiden jälkeen.
Merkittävä metsäpoliittinen uudistus tehtiin 1920-luvulla Suomen itsenäistyttyä. Suurtilojen vuokraviljelijät eli torpparit saivat tuolloin omistukseensa viljelemänsä maat ja metsät. Näin syntyi suomalainen perhemetsätalous.
Suomen metsäpolitiikka muutettiin perusteellisesti 1990-luvulla. Kestävä metsätalous määriteltiin uudelleen ja puuntuotannollisen kestävyyden rinnalle nostettiin ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimus. Tämä periaate kirjattiin kaikkeen suomalaiseen metsälainsäädäntöön.
Monipuolista metsäsuunnittelua
Metsäpolitiikka muuttuu käytännön toimiksi muun muassa metsäsuunnittelun ja metsällisten organisaatioiden toiminnan kautta. Metsäsuunnittelua tehdään tilakohtaisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Alueellisesta ja metsänomistajalle vapaaehtoisesta tilakohtaisesta metsäsuunnittelusta vastaavat metsäkeskukset, joiden tehtäviin kuuluu myös metsälain toteutumisen valvonta. Maassa on kaikkiaan 13 metsäkeskusta. Ne ovat maan ylimmän metsäviranomaisen, maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa.
Metsänhoitoyhdistykset ovat lakisääteisiä yksityismetsänomistajien muodostamia yhdistyksiä. Yhden tai useamman kunnan alueella toimivat yhdistykset auttavat metsänomistajia metsien hoidossa. Yhdistysten tarkoitus on edistää metsätalouden kannattavuutta ja metsänomistajien metsänhoidolleen asettamien muiden tavoitteiden toteutumista. Metsänomistajat maksavat pakollista metsänhoitomaksua, jolla rahoitetaan tätä metsänhoitoyhdistysten toimintaa. Yhdistyksillä on oikeus periä maksu muista metsänomistajille tarjoamistaan palveluista.
Valtion metsien hoidosta vastaa Metsähallitus. Talousmetsien hoidon tavoitteet antaa maa- ja metsätalousministeriö ja luonnonsuojelualueiden hoidon tavoitteet ympäristöministeriö. Maa- ja metsätalousministeriö raamittaa myös Metsäntutkimuslaitoksen ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion tavoitteet. Tapio tuottaa metsätaloudessa toimiville yhteisöille asiantuntijapalveluita. Sen laatimat suositukset ovat keskeinen metsien hoidon ohjauskeino.
Suomi on aktiivinen myös kansainvälisessä metsäpolitiikassa niin Euroopan unionissa kuin muuallakin Euroopassa sekä maailmanlaajuisesti.
forest.fi:ssä myös:
Kansallinen metsäohjelma
Grafiikkaa aiheesta:
 Suomi ja sen metsät pähkinänkuoressa 15,8 Kt  |
|  Tulosta
|  |