Metsähallituksen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen sekä Metsäntutkimuslaitoksen hanke tähtää todella kauas. Toki metsäntutkijat ovat Suomessa ennenkin käyttäneet aineistonaan kymmeniä vuosia aikaisemmin kerättyjä näytteitä, mutta näissä tapauksissa myöhempää käyttöä ei yleensä ole osattu ennakoida kovinkaan kauas.

Nyt sen sijaan suunnitellaan jo tutkimuksen alussa jopa sadan vuoden päähän ulottuvia metsänkäsittelyitä ja pitkäaikaisia kokeita. Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Sauli Valkonen näyttääkin tietokoneen ruudulta vuoteen 2069 ulottuvaa hakkuusuunnitelmaa. ”Ruunaalle olemme suunnitelleet hakkuita jopa vuodelle 2110”, sanoo Valkonen.

Hankkeen nimi on Metsien luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvat käsittelymallit. Lähtökohtana siinä ovat olleet professori Timo Kuuluvaisen tutkimukset Venäjän luonnonmetsissä.
”Hän havaitsi, että luonnonmetsissä häiriöiden voimakkuuden, koon ja toistuvuuden vaihtelu on ollut paljon suurempaa kuin on kuviteltu”, sanoo Valkonen.

Valkosen mukaan tästä syntyi idea tutkia, millaista olisi metsätalous, joka ”matkii” tämäntyyppisiä häiriöitä – kuinka kannattavaa se voisi olla ja miten se vaikuttaisi luonnon monimuotoisuuteen, metsän kasvuun ja uusien, elinkelpoisten taimien syntymiseen.

Tuloksia ”jo” 15 vuodessa
Häiriöllä tarkoitetaan tapahtumaa, joka muuttaa metsän rakennetta äkillisesti niin, että kasvutilaa ja -resursseja vapautuu ja pienilmasto muuttuu. Tyypillisiä häiriöitä ovat myrskyjen, tulen ja tuhoeliöiden aiheuttamat tuhot.

Suurin ero metsätalouden aiheuttamien häiriöiden – eli hakkuiden – ja luontaisten häiriöiden välillä on, että metsätaloudessa kaadetut puut viedään metsästä pois, kun taas luontaisten häiriöiden jälkeen ne jäävät metsään lahoamaan. Siksi on tärkeää, että tutkimuksessa tehdään hakkuita eri voimakkuuksilla: osassa hakkuita puista poistetaan puolet, osassa 90 prosenttia.

Tutkimusalue on jaettu noin sadan hehtaarin lohkoihin, joista kullakin tehdään molemmilla voimakkuuksilla tietynlaisia hakkuita: yksittäisten puiden poimintahakkuita, läpimitaltaan 10–30-metrisiä pienaukkojen hakkuita, aukon kooltaan ehkä 40–60-metrisiä osittaishakkuita ja normaaleja, useamman hehtaarin avohakkuita.

Alueiden annetaan uusiutua luontaisesti aina kun se on mahdollista. Eri-ikäisyyttä suositaan taimikkovaiheesta alkaen.

Tutkimus on jo aloitettu Ruunaassa ja Isojärvellä. Tutkimuksen kohdealueet ovat todella laajoja, Isojärvi esimerkiksi on 700 ja Ruunaa jopa 1000 hehtaaria. Vaikka alueilla tehdään toimenpiteitä vain pienemmillä aloilla, vaikutuksia seurataan koko alalla.

Koehakkuita on jo tehty viidellä kohteella Isojärvellä. Tämän talven aikana hakattujen kohteiden määrä nousee noin 50:een.

Myös käytännön ohjeita odotetaan
Tutkimuksen jatkosta on päätetty seuraavaksi viideksi vuodeksi, koska sen pidempiä tutkimushakkeita Metsäntutkimuslaitoksessa ei tehdä. Siinä ajassa saatetaan saada joitain tuloksia esimerkiksi pienaukkojen uudistumisesta.

Myös hakkuiden vaikutuksista lajistoon saatetaan saada tietoa jo muutamassa vuodessa, jos hakkuut ovat selvästi erilaisia kuin aikaisemmissa kokeissa ja yleensä talousmetsissä. Ensimmäisiä hakkuutapojen käytännön toimivuutta koskevia merkittäviä tuloksia Valkonen lupaa 15 vuodessa. ”Jo silloin”, hän sanoo.

Kestokokeiden seurantaan perustuvat tutkimukset ovat kuitenkin vain osa laajaa hanketta. Pienipiirteisten metsänhoitomenetelmien soveltaminen käytännön mittakaavassa ja kokemuksista oppiminen ovat yksi Metsähallituksen – ja tutkijoidenkin – tärkeimmistä tavoitteista hankkeessa.

Tutkimusalueilla pyritään käynnistämään monenlaisia tutkimuksia, joista voidaan saada tuloksia nopeastikin. ”Odotamme, että aloitteita ja yhteistyöehdotuksia ilmaantuu runsaasti eri tieteenaloilta”, mainostaa Valkonen.

Hannes Mäntyranta



Lisää metsänhoidon vaihtoehdoista
Lisää jatkuvasta kasvatuksesta täällä ja täällä
Tutkimushankkeen verkkosivu