|
|
Tuottavaa ja luonnonläheistä metsänhoitoa |
Suomen metsien hoidon tärkeät periaatteet ovat kestävyys ja luonnonläheisyys. Kestävässä metsätaloudessa yhdistyy kolme tavoitetta. Luonnon ekologinen kantokyky ei saa heiketä, eli ympäristöä voi muuttaa vain sen verran, että luonto voi palautua muutoksesta. Metsiin liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset arvot eivät myöskään saa heikentyä ja kolmanneksi metsätalouden on oltava taloudellisesti kannattavaa kaikille mukana oleville osapuolille.
Luonnonläheinen metsänhoito tarkoittaa, että metsätaloudessa jäljitellään luonnon prosesseja. Tällöin luonnon kiertokulkua muutetaan mahdollisimman vähän, mutta pidetään kuitenkin huolta metsänhoidon taloudellisesta kannattavuudesta ja sosiaalisesta kestävyydestä.
Talousmetsien hoidossa siirryttiin 1900-luvun kuluessa jaksolliseen metsänkasvatukseen. Se tarkoittaa, että metsän kasvatus jakautuu kiertoaikoihin. Kiertoaika alkaa uuden metsän perustamisesta ja päättyy vuosikymmenten päästä metsän kaatamiseen päätehakkuussa. Kiertoajan kuluessa metsää hoidetaan esimerkiksi harvennushakkuin, joissa poistetaan pieniä ja metsätaloudellisesti huonolaatuisia puita. Näin jäljelle jääville hyvälaatuisille puille jää enemmän tilaa kasvaa.
Laki kieltää metsän hävityksen
Metsän hävittäminen kiellettiin jo Suomen ensimmäisessä metsälaissa vuonna 1886. Nykyään tämä tarkoittaa, että hakatun metsän tilalle on aina perustettava uusi metsä viiden vuoden kuluessa päätehakkuusta. Päätehakkuuta ei saa myöskään tehdä, ennen kuin metsä on riittävän järeää. Myös luonnonhoitoon liittyviä ohjeita tulee noudattaa.
Uuden metsän perustamistapa riippuu kasvupaikasta. Yleensä reheville maille istutetaan taimia, koska ne jaksavat kilpailla heinien kanssa elintilasta. Karuilla heinättömillä mailla voidaan kylvää siemeniä. Näitä kahta metsän perustamistapaa kutsutaan metsänviljelyksi. Metsä voidaan perustaa myös luontaisesti. Tällöin päätehakkuussa jätetään pystyyn riittävä määrä puita, joiden siemenistä syntyy uusi metsikkö. Siemenpuut yleensä kaadetaan, kun taimikko on syntynyt.
Suomessa hakataan vuosittain keskimäärin runsas kaksi prosenttia metsäpinta-alasta. Tästä noin kolmannes on päätehakkuuta ja kaksi kolmasosaa harvennushakkuuta. Kaikista Suomen puista neljä viidesosaa on luontaisesti syntynyt.
Metsänkasvatuksella pyritään siihen, että metsästä saadaan mahdollisimman paljon arvokasta tukkia. Tukiksi kelpaa riittävän suora ja paksu puu ja siksi tukkeja saadaan erityisesti päätehakkuista. Tukeista sahat jalostavat esimerkiksi lankkua ja lautaa. Ohuemmat puut ovat kuitupuuta, jota kertyy erityisesti harvennushakkuissa. Kuitupuut, sekä sahoilla tukkien pinnasta jäävä ja haketettava jätelauta lähtevät sellutehtaille paperin ja kartongin raaka-aineeksi. Sahoilla syntyvä sahanpuru poltetaan energiaksi tai käytetään levyteollisuudessa. Hakkuussa syntyy myös hakkuutähteitä, kuten latvuksia, oksia ja kantoja. Yhä suurempi osa näistä kerätään pois energianlähteiksi voimalaitoksille.
Valtion tuilla turvataan metsien hoitoa
Valtio tukee yksityisten metsänomistajien metsänhoitotöitä. Tuella halutaan varmistaa suomalaisten metsien kasvu ja terveys. Merkittävä peruste tuelle on yksityismetsätalouden ylisukupolvisuus: metsän kasvatukseen investoiva metsänomistaja ei välttämättä saa lainkaan investointinsa tuottoja, vaan ne tulevat vasta seuraavalle sukupolvelle. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että tästä huolimatta metsien tuotto turvataan, mistä syystä valtio on pitänyt tärkeänä kannustaa metsänomistajia metsänhoitoinvestointeihin.
Suomen metsätalouden kannattavuuden kannalta merkittävintä kuitenkin on, että kaikilla puutavaralajeilla on teollista kysyntää. Näin ei ole kaikkialla maailmassa. Suomessa tähän on päästy pitkäjänteisen, vuosikymmeniä kestäneen työn kautta.
Grafiikkaa aiheesta:
 Metsätalouteen ja metsänhoitoon liittyvät graafit
Katso video metsänuudistamisen tuesta. |
|  Tulosta
|  |