Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelma Metson kolmannessa vuosiseminaarissa Turussa 29.3.2006 kerrottiin lukuisia esimerkkejä siitä, miten ohjelman hankkeet ovat vapauttamassa paikalliset voimat työhön luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Yksi Metso-ohjelman pioneerihankkeista on luonnonarvokaupan kokeilu Lounais-Suomessa. Se on tuottanut maa- ja metsätalousministeriön Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle aloitteen siitä, että monimuotoisuuden hyväksi tehtävä työ otettaisiin osaksi maaseutupolitiikkaa.

Ajatus on, että työ monimuotoisuuden hyväksi saisi samanlaisen roolin kuin esimerkiksi metsätalouden toimilla on nykypäivänä osana maaseudun ihmisten normaalia, päivittäistä työ- ja elinkeinotoimintaa.
Myös Metso luo painetta tähän suuntaan. Vasta kokeiluvaiheessa oleva ohjelma ei kuitenkaan pysty vastaamaan luomiinsa paineisiin.

Esimerkiksi Lounais-Suomessa neljä yhteismetsää on tehnyt ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöille aloitteen, että niiden metsätaloutta alettaisiin valtion tuella kääntää luontoystävällisempään suuntaan. Perusteluna on, että metsät sijaitsevat Kurjenrahkan kansallispuiston ja Vaskijärven luonnonpuiston välissä.

Länsi-Suomen metsänomistajain liiton johtajan Jukka Koivumäen esitys löi esimerkiksi ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtajan Ilkka Heikkisen ällikällä.

Koivumäki sanoi, että Metso-ohjelman luonnonsuojelubiologisia kriteerejä pitäisi löysentää, jotta metsänomistajat saisivat enemmän metsiään ohjelman piiriin – jos ne esimerkiksi ovat jo valmiiden suojelualueiden välissä. ”Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää, että metsänomistajat vaativat suojelukriteerien höllentämistä”, Heikkinen sanoi.

Metso tuottaa purtavaa hallitusohjelman tekijöille
Seminaari järjestettiin vaiheessa, jossa Metso-ohjelman toiseksi viimeinen ja ehkä aktiivisin vuosi on menossa. Useat Metson hankkeista ovat jo päättyneet ja pääpaino on seurantatiedon keräämisellä ja tutkimusten lopputyöllä.

Metso-ohjelman tutkimusraportti julkaistaan ensi syyskuun alussa ja koko ohjelman seuranta- ja loppuraportti lokakuun lopussa. Näin ohjelman kokemukset saadaan käyttöön, kun ensi maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen aletaan laatia uutta hallitusohjelmaa. Kansallisen metsäohjelman uudistamisen ja metsäsektorin tulevaisuuskatsauksen yhteydessä päätetään, mitkä Metson keinoista otetaan jatkokäyttöön ja missä laajuudessa.

”Siinä vaiheessa myös alkaa selvitä, millaista rahoitusta keinojen pysyvämpi käyttö vaatii”, sanoi projektipäällikkö Mikko Kuusinen ympäristöministeriöstä.

Jo nyt tiedetään, että useat Metson elementit ovat käytössä jatkossakin. Niistä tärkeimpiä on metsänomistajalle vapaaehtoinen suojelu.

Sitä kannattavat niin metsänomistajat kuin veronmaksajatkin. Metsänomistajat suostuvat vapaaehtoisessa suojelussa jopa pienempiin korvauksiin, varsinkin jos suojeltu alue jää metsänomistajan omistukseen – vaikka suojelu olisi pysyvää.

Esimerkiksi Lounais-Suomessa luonnonarvokaupassa tehdyissä sopimuksissa hehtaarin keskihinnaksi tuli alkuvaiheessa 170 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Viime vuonna tehdyissä sopimuksissa keskihinta oli laskenut alle 140 euron.

”Määräaikaisuutta vääriin kohteisiin”
Mutta sitä, millä innolla metsänomistajat ja muut paikalliset ovat lähteneet vapaaehtoisiin hankkeisiin, ei osannut arvata kukaan. Se onkin yksi Metson pilottivaiheen opetuksista.

Koivumäen mukaan ongelmiakin on ollut. ”Esimerkiksi vapaaehtoisen suojelun rooli ei aina ole selvinnyt ympäristökeskuksille, vaikka se onkin selvinnyt ympäristöministeriölle”, Koivumäki sanoi.

Koivumäki vaati, että Metson seurannassa pitää ottaa huomioon paikallinen aktiivisuus. ”Muuten se näyttäytyy pelkkänä tutkijoiden temmellyskenttänä. Sellainen ei edistäisi monimuotoisuuden turvaamista laisinkaan”, Koivumäki sanoi.

Suomen luonnonsuojeluliiton metsäsiantuntija Harri Hölttä oli kriittisempi. ”Metsolta puuttuu mitattava tavoite. Lisäksi sen avulla saa suojeluun vain sitä, mitä metsänomistajat sattuvat tarjoamaan, mistä johtuen suunnitelmallinen suojeluverkoston luominen on mahdotonta”, Hölttä luetteli.

Anu Rautiainen Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksestä ja Irmeli Ruokanen Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksesta kuitenkin huomauttivat, että heidän tuntemissaan hankkeissa suunnitelmallisuus on onnistunut oikein hyvin. ”Kyllä me tiedämme, kenen mailla turvattavia luontoarvoja on. Kun lähetimme niiden omistajille asiaa koskevat pyynnöt, osallistuminen oli sataprosenttista”, sanoi Rautiainen, joka on Lohjan seudun MetsäVasu -hankkeen vetäjä.

Hölttä ilmoittikin peruvansa lausuntonsa ”tältä osin”. Mutta hän kritisoi sitä, että Metsossa määräaikainen suojelu tuppaa kohdistumaan luontoarvoihin, jotka ovat pysyviä luonteeltaan.

Määräaikaisuus olisi sopivaa esimerkiksi paloalueiden suojeluun, mutta ei vanhoja metsiä muistuttaviin kangasmetsiin, joita Metso-hankkeista on suurin osa. Tältä osin Höltän kritiikkiä myös tuettiin.

”Kohteiden valinta on onnistunut”
Metson ekologista vaikuttavuutta oli tutkinut Jyväskylän yliopiston professori Mikko Mönkkönen. Hänen sanomansa oli selvä: alueiden valinnassa oli onnistuttu vähintäänkin hyvin. Tulos oli saatu vertaamalla Metsoon otettuja alueita niihin, joita oli jäänyt sen ulkopuolelle.

Mönkkösen mukaan metsänomistajat pitävät kymmenen vuoden määräaikaista suojelua hyvänä, joskin pidempiäkin aikoja kannatettiin niin usein, että niitä tulisi harkita.

Metsänomistajien halukkuutta osallistua Metsoon oli – Lounais-Suomen kokemusten perusteella – kysytty myös pilottialueen ulkopuolella. Tulos oli Mönkkösen mukaan tyydyttävä: neljännes vastaajista sanoi, että todennäköisesti tarjoaisi hankkeeseen metsiään.

Lohjan hankkeessa on selvitetty, että 30 prosenttia metsänomistajista on ilman Metsoakin jättänyt metsiään hakkuiden ulkopuolelle. Lohjan kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Murto sanoi, että metsänomistajien tulisi saada tietää, millaisia luontoarvoja heidän metsissään on.

Mönkkösen mukaan suurin tutkimaton kysymys on, millainen Metso-keinojen yhdistelmä olisi kokonaisuuden kannalta paras. Heikkisen mukaan tämä on oikeastaan kansallisen metsäohjelman monimuotoisuustavoite kysymyksen muotoon puettuna.

Heikkisen mielestä tavoitteen sisäistämisestä ei ole enää epäilystäkään. ”Metson avulla olemme päässeet tilanteeseen, jossa yhteisestä tavoitteesta, luonnon monimuotoisuuden riittävän hyvästä turvaamisesta, ei ole enää epäselvyyttä. Nyt keskustellaan enää keinoista”, Heikkinen sanoi.

Hannes Mäntyranta, Turku



Metso-ohjelma
Metso-ohjelman hankkeet
Väitteitä ja vastauksia Metso-ohjelmasta
Ministeriöiden Metso-sivut